Kahvin historia Boliviassa

Maantiede ja ympäristö

Bolivia sijaitsee Etelä-Amerikan läntisessä sydämessä, ja sen pinta-ala on 1 098 581km2. A ndit ulottuvat Bolivian länsiosan halki, ja ne muodostavat maan kolme maantieteellistä pääaluetta: vuoristoinen ylänkö ja Altiplano lännessä, puoliksi trooppinen Yungas ja lauhkeatlaaksot itäisillä vuorenrinteillä sekätrooppinen alanko, joka ulottuu pohjois- ja itäosiin ja tunnetaan nimellä Oriente.

Kahvi

Bolivian kahvintuotanto keskittyy Yungasin maaseutualueille, joilla viljellään noin 95 prosenttia kahvista. Muita viljelyalueita ovat Santa Cruz, Beni, Cochabamba, Tarija ja Pando. Vaikka alueella on kaupallisia maatiloja ja haciendoja, hallituksen maareformit ovat pakkolunastaneet suurimman osan suurista maa-alueista ja jakaneet ne takaisin maaseudun viljelijäperheille. Näiden pienten tilojen pinta-ala on 1-8 hehtaaria, ja ne tuottavat 85-95 prosenttia Bolivian kahvista, josta suurin osa on Arabica-lajiketta ja luonnonmukaisesti viljeltyä.

Boliviassa on kaikki edellytykset korkealaatuisen kahvin tuottajaksi, kuten korkeus merenpinnasta, hedelmällinen maaperä ja tasainen sadekausi. Jylhä maasto sekä infrastruktuurin ja teknologian puute tekevät sadonkorjuun jälkeisestä laadunvalvonnasta kuitenkin haastavaa. Kehitysyhteistyöjärjestöjen varoilla pyritään perustamaan jalostuslaitoksia maaseutualueille, jotta viljelijöillä olisi käytettävissään resursseja, jotka auttavat varmistamaan laadukkaan viljan ja nostavat samalla tuotteensa arvoa.

Yli 70 prosenttia kahvikaupasta viedään 28 yksityisen yrityksen toimesta. Loppuosa kaupasta tapahtuu bolivialaisissa kahviosuuskunnissa, joita on 17. Sekä yksityiset että osuuskunnat ovat Bolivian kahvineuvoston eli Cobolcan jäseniä. Suurin osa bolivialaisista (vihreistä) pavuista viedään Yhdysvaltoihin, Saksaan ja muualle Eurooppaan, Venäjälle ja Japaniin.

Kahvikriisi

Maailmanlaajuinen kahvikriisi on vaikuttanut tuhoisasti Bolivian maaseutuväestöön ja koko talouteen. Kun kahvin hinta oli vuoden 2002 alussa jopa 0,40 Yhdysvaltain dollaria, monet tuottajat eivät pystyneet kattamaan tuotantokustannuksiaan. Huolimatta vuonna 1997 tapahtuneesta hinnannoususta kahvin tuotanto ja sen arvo kansainvälisillä markkinoilla ovat laskeneet tasaisesti 1990-luvun alusta lähtien. Kahvin merkitys kansantaloudessa on vaihdellut erittäin epävakaan kansainvälisen raaka-ainehinnaneli New Yorkin hinnan mukaan. Vuonna 1997 Bolivia vei 6 725 tonnia raakakahvia ja sai siitä 26 040 000 dollaria, mikä tarkoittaa, että jokaisen tonnin arvo oli noin 3 872 dollaria. Vuonna 2003 raakakahvia vietiin kuitenkin yhteensä 4 453 tonnia, ja voitto oli vain 6 389 000 dollaria, joten kunkin tonnin hinta oli vain 1 423 dollaria. Tämä huikea hintaero heijastaa (vähemmässä määrin) kahvitalouden luonnollisia nousu- ja kasvusyklejä, mikä tekee pienviljelijöistä hyvin alttiita suhdanneherkille hintasokille.

Metsien hävittäminen maataloustuotannon ja puun viennin vuoksi on vakava uhka Bolivian ympäristölle ja biologiselle monimuotoisuudelle. Karjan laiduntamisesta ja kestämättömistä maatalouskäytännöistä, kuten viillosta ja poltosta, aiheutuva maaperän eroosio on myös muodostunut suureksi ongelmaksi erityisesti tavanomaisille viljelijöille. Myös veden saastuminen vahingoittaa maata.

Horisontissa on kuitenkin toivoa. Bolivia pyrkii parhaillaan muuttamaan kahvialaansa kehittämällä infrastruktuuria, kuten jalostuslaitoksia, joita ei aiemmin ollut, ja etsimällä kahville erikoistuneita markkinoita, joilla kahvi saa parempaa hintaa. Monet ennustavat myös, että Bolivian huumeiden vastainen sota hyödyttää kahvialaa merkittävästi, sillä se tarjoaa enemmän rahoitusta ja kehitysmahdollisuuksia kokaiininviljelijöille, jotka siirtyvät laillisiin viljelymuotoihin.

Aktivismi ja yhteiskunnallinen muutos

Viime vuosina erikoistuneet merkinnät (reilu kauppa, luomu- ja varjoviljely) ja osuuskuntaliikkeet ovat saaneet vauhtia useiden maaseudulla toimivien hyödykkeiden tuottajien keskuudessa, mukaan lukien kahvin, kaakaon, banaanien ja käsitöiden kaltaiset tuotteet. Näiden aloitteiden tarkoituksena on edistää kestävää toimeentuloa, parantaa työoloja, myöntää luottoa ja edistää luonnonmukaisia viljelykäytäntöjä, kuten biologista monimuotoisuutta, tuottavuutta säilyttäen. Tuottajaosuuskunnat perustetaan yleensä keinoksi rakentaa solidaarisuutta, jakaa tietoja ja taitoja sekä irrottautua riistävästä perinteisestä maataloudesta. Yksi osuuskuntarakenteen vaikutusvaltaisimmista ja hyödyllisimmistä näkökohdista on se, että osa osuuskunnan tuloista lahjoitetaan sosiaalisiin hankkeisiin, yhteisön kehittämiseen ja tekniseen koulutukseen.